boyfriend, best friend and true love

yleisön pyynnöstä kirjoitan nyt postauksen Aleksista.

Aloitan nyt vaikka kertomalla Aleksista ihmisenä, eli Aleksi on sellanen tosi valosa persoona, sille ei voi olla (kauaa) koskaan vihanen ja se on tosi harvoin huonotuulinen. Aleksi on tosi rento ja luotettava ihminen, kiltti ennenkaikkea. En osais kuvitellakkaa et Aleksi koskaan tahalleen satuttais ketään. Rakastan siinä varmaan eniten just sitä et tiiän voivani puhua senkaa ihan mistävaan! 

Elikkä minä ja Aleksi ollaan tunnettu joku reilu 2 vuotta, tutustuttiin kasiluokalla ja alettiin pyörimään samassa porukassa. Ajansaatossa sit ruvettiin olee enemmän kahestaan ja meist tuli parhaat kaverit. 

Miten tähän nykytilanteeseen sit päädyttiin? varmaan sellanen kysymys mikä mietityttää useita, joten selitän sen nyt sit tässä. Myönnän et koko ton meijän kaveruuden ajan olin kokoajan vähän kiinnostunu Aleksista, mut mietin kokoajan sillee "se on vaa mun kaveri" ja elin sen mukaan. Nyt sitte tossa joulun jälkeen ruvettiin jostain syystä Aleksinkaa pyörimään tosi usein kahestaan, mikä sai vaa nää mun tunteet sitä kohtaan kasvamaan, mut päätin etten pilaa kaveruutta avautumalla niistä. No olinki onnekas, yks ilta oltiin täs meillä ja puhuttiin kaikkee, sit Aleksi kerto mulle et sil on tosi sekavat tunteet ku kokee tuntevansa jotai mua kohtaan. Olin iha shokissa! olin samaan aikaan nii onnellinen ettei mitää rajaa, mut samaan aikaan mua pelotti et menetän mun parhaan kaverin. Seki pelkäs, joten sovittiin et eletään päivä kerrallaan ja katotaan miten käy, jos tuntuu oudolle nii ollaa sit vaa kavereit et ei viel siinä vaiheessa sitouduttu mitenkään. No siinä jatkettiin sitte elämää silleen et alettiin hitaasti edetä ja lähestyy toisiimme sillee enemmän ku kavereina, sit tää asia tuli viel muutamien päivien pääst puheeks ja siin vaihees molemmat oli valmiita lähtee yrittää seurusteluu. Tiietää molemmat miten iso riski se on meijän kaveruudelle, mut tunnetaan oikeesti toisemme niin hyvin eikä mikään oo koskaan tuntunu oikeemmalta ku tää! Loppujenlopuks, mehä ollaan jo aika vanhoja ja uskon et tän ikäsenä nää jutut kestää. Kuulostaa varmaan oudolle tän ikäseltä, mut uskon olevani Aleksinkaa koko loppuelämän, muut ajatelkoon mitä haluaa. 

Vaikka ollaanki nyt yhessä nii kyllä edelleen Aleksi on mulle se paras kaveri, kenen kanssa ensimmäisenä haluun jakaa surut ja ilot. Eihän se samanlaista kaveruutta oo enää todellakaa niiku ennen, mut silti. 

Back

Nonii hei taas, oon pitäny tääl blogin puolel pient taukoo kiireiden takia. Tosiaan tossa oli koeviikko ja kaikenlaist muuta härdellii.

Alotetaan ny vaik koeviikosta, se meni yllättävän hyvin! Eli sain matikan kokeesta 10puol, ruotsista 9, psykologiasta 5+, yhteiskuntaopista 7 ja äikästä 9. Huomaa kyl et mitkä aineet on ollu kiinnostavia ja mitkä ei. Tosiaan toi psykologia harmittaa aika paljon mut se koe oli must oikeesti tosi vaikee, eikä aina voi onnistuu. 

Treeneissä ollaa alettu jo pikkuhiljaa treenaamaa kisastuntteja, jee. Vähä jännittää ku nää on tosi monelle ekat kisat. Mulle nää on vissii yheksännet jos oikein laskin. Kisamusaa meil ei viel oo ja puvutki on viel tilaamatta mut ollaa jo suunnillee tietosii et millaset puvut tilataan.

Joo mut tää viime kouluviikko oli aika spesiaali, eli torstaina oli abigaala ja sen takii lyhyt päivä. Tuntuu iha oudolle ku on jo kerenny tottuu noihi joihinki naamoihi ja ne lähtee jo nyt pois! Meijä koulul oli must tosi hieno ja hyvin tehty abigaala, meil ei ollu mitää sellast ihan törkeetä nöyryytystä tai mitään ja se ohjelma mitä sille päivälle oli suunniteltu oli tosi hauska! Tuol gaalassa korostu meijän koulun sellane ilonen henki. Perjantaina oli sit taas kakkosluokkalaisille tärkee päivä, eli wanhojen tanssit. Niiden tanssien takii meilläki oli vähä spessu päivä, eli ekan tunnin aikana meijän piti käydä kättelemässä kaikkii tanssijoita ja sit auttaa niit ruokailussa. Se tuntu tosi nololle ku oon aika ujo uusien ihmistenkaa mut siitä selvittiin hyvin. Sit ku se ruokailu oli hoidettu sain mennä kattomaa tansseja joten mentiin Oonankaa. Voi että siel oli iha sikana hienoja pukuja! Oon jo nyt alkanu miettimää millasen puvun haluun ens vuon ja jotenki ihastuin mintunvihreeseen eli varmaa jotain sen väristä hommaan. Onneks ei oo viel mikää kiire.

Eilen oltiin muute Oonankaa kattomas Helsingis Jokerit - Ilves pelii. Oli kiva käydä Jokereiden pelis, mut se ite peli oli jotenki tosi pettymys. Jokerit hävis 2-4.

Mut joonyt koitan olla aktiivisempi tääl blogin puolella.

Partytime

Tosiaan nyt on takana hyvä ja railakas viikonloppu. Perjantaina en tehnykkää mitään ihmeellistä, mut lauantaina juhlin omia synttäreitä sellasten kakkukahvien muodossa. Eli ei siis mitkään teinibileet. Äiti ja iskä häädettiin leffaan siks aikaa et saatais vapaasti pörrätä olohuoneessa ku ei tänne mun huoneeseenkaa mahu. Olin tosi ilonen ku nii moni mun kaveri pääs käymää, se merkkas mulle eniten! Erittäin yllästyny olin siitä, et suurin osa mun kavereista oli hommannu mulle jopa lahjan! Kaikki lahjat mitä sain oli tosi kivoja ja muutama oli aika omaperäinen. Välillä musta tuntuu et Janetta osaa lukea ajatuksii ku olin täs jo jonkun aikaa miettiny et ostaisin yhen kivan kännykkäkuoren mutten ollu viittiny, en ollu siis puhunu siit kellekkää, mut silti sain Janetalta just sellasen. Aa rakastan sitä kuorta! Sain tosi monelta suklaata, mut kaikilt erilaista, sain levyinä ja konvehteina paljon eri makuja.

Nojoo sitten siinä kaheksan jälkeen ku mun vieraat oli lähteny nii siivottiin meillä ja lähettiin Juulinkaa miekkiöön jonku sen kaverin juhliin. Oon siis sellanen ihminen et en juo alkoholii, mut tuun tosi iloseks jos mut otetaan mukaan! Must tuntuu et harvoin tällaset ihmiset ketkä juo otetaan mukaan, nii olin ny tositosi ilonen et sain tulla! (: valehtelematta ihmiset siellä oli mulle tosi kivoja! Ja mulla oli oikeesti ihan hauskaa. Lähettiin sieltä kotiin joskus kahen maissa ja nälkäsinä sitte ajettiin mäkkärin autokaistan kautta. Mentiin siis Juulille sieltä yöks. Nii siis tosiaan se matka oli yllättävän pitkä, okei siel autokaistalla oli jonoo, mut oltiin silti vast jossai puol neljän maissa Juulilla. 

Tänään kävin tyhjentämässä meijän kirpparipöydän ja sitte menin treeneihin. Oli taas sika kivat treenit! Nyt tän harrastuksen alottamisen myötä oikeesti tuntuu et mulla on taas elämää ku näkee kavereita pakosti sen kolme kertaa viikossa! Ollaan itseasias jo kisajoukkue päätetty, vaik oonki uus ni pääsin siihe silti jee! Mul on tosi hyvä ryhmäki missä nostan, ihanaa tehä nostoja varmalla porukalla! 

Tänään siis Janetta tuli kokeilee meijän treenejä ja jos ymmärsin oikein ni se viihty ihan hyvin, ainakin se pääs mukaan joukkuelaisten juttuihin tosi nopeesti. Toivottavasti nyt Janetta alottaa ihan virallisesti tän nii saan joukkueeseen lisää vanhoja tuttuja naamoja!

Birthday girl

17!! Mitä ihmettä? Ei tunnu yhtää sille et ois täyttäny vuosii. Täst tulee oikeesti mun elämän tusksllisin vuosi ku odottaa vaa ens vuotta.

Mutta siis tän päivän tapahtumia, elikkä koulupäivä oli iha normaali, paitsi sain keskel päivää kuulla et pikkuveli pääs inssist läpi! Eli täst lähtien mopis on meijän yhteinen.

Koulun jälkee halusinki vähä ajeluttaa santerii, joten mentii käymää Karismassa ja ostin Stadiumist uudet shortsit treeneihi. 

Meil oli siis akrotreenit tuol voimistelusalil. Meil ei tosin ollu valmentajaa ku meijä valkku oli töissä. Treenasin hyppyjä ja flikkii, se alko mennä sillee iha hyvin ku löysin ittelleni luottoavustajat. Haha on ihanaa et oon ollu täs joukkuees näi vähä aikaa mut mil on tosi kotoisa olo ja mä aina oikeesti ootan treenejä ku siel on kivaa! Meillä on tosi hyvä joukkuehenki ja kaikki uudet pääsee mukaan hyvin. Oon itekki ny alkanu kaveeraa erityisesti noihin mun omaikäsiin ja pystyn jo olee täysin rennosti niiden kaa ja heittää läppää! Ihanaa et on taas sellai harrastus mist tykkää, varsinki ku meil ei oo nii kilpahenkinen joukkue nii ei tarvii stressata.

No viel sen mainitsen et en siis saanu lahjoja koska se laivamatka oli mun synttärilahja, mut pikkuveli osti mulle uuden kännykkäkuoren!

Tällaset siis, aivan ihanat päällä! Stadiumista ja hintaa oli 10€

Elämän ekat geelikynnet

Juuli sai vihdoin sen tilaamat geelikynsitarvikkeet ja se teki mulle kynnet harjotukseks. Mul ei oo koskaa aikasemmin ollu, eikä perjaatteessa harrastuksen takii sais nytkää olla, mut nääei onneks oo kovin pitkät. Siihen nähden että nää on Juulin ekoja kynsiä nää on tosi hienot, ainaki must. Aikaa näiden tekoon kuluki muutamii tunteja haha mut mikäs siinä ku meil ei ollu muitakaa perjantaisuunnitelmia.

Perjantaina tosin ennen ku menin Juulille nii kävin heittämässä kirpparille vaatteita. Meillä on siis kirpparilla vielä n. viikon ajan pöytä jossa on mun, Santerin ja Juulin vaatteita ja tavaroita. 

Perjantaina siis ku oltii saatu nää kynnet valmiiks ni käytii ostamas pizzaa ja tultiin meille yöks. Juulinkaa on aina kivaa yökyläillä, vaik ei tehtäis mitää ihmeellist. Me ei nyt eilenkää tehty sillee mitää, kuha juteltii ja läpäl tehtii sellanen "leffapätkä". 

Tänään ei ohjelmassa ollu mitää ihmeellistä. Herättiin, heitin juulin kotiin ja vähän siivoilin sotkuja. En tosin kerenny siivota kokonaan ennenku Juuli soitti et lähetäänkö sinne kirppikselle. Mentiin sit sinne ja järjesteltiin se meijän pöytä uudestaan. Jonkin verran siit oli tavaraa mennykki, toivotaan et menee lisää niin ei tarvii roskiin heittää. Juuli sit siin nopeesti teki löydön ja osti ittellee sellasen kivan kirkkaan peplumin! Sielt kirppikseltä lähettiin Karisman kautta Juulille, ostettii sielt siis Juulille tupsuripset illaks ku Juuli oli menos viettämää iltaa joidenki sen kavereidenkaa.

Juulilla me sit tehtii Juulille kynnet, niist tuli sika hienot! Sain tehä niit aika paljon, se oli tosi kivaa vaik en oikee oo perehtyny näihi asioihi. Muaki tavallaa kiinnostais alkaa tekee näit kynsii mut harrastuksen takii mul ei sais olla kovin pitkii kynsii, enkä haluu matkii Juulii, varsinki ku toi on Juulille sellane oma juttu missä se on oikeesti tosi hyvä vaik vasta on alottanukki! Must on tosi hienoo et ihminen löytää tollasii asioita joissa on hyvä ja joista tulee hyvä mieli, se parantaa itseluottamusta.

Ku ne kynnet oli valmiit nii laitoin Juulille ne ripset ja kiharsin sen pidennykset. Vaik yleensä en oikee tykkää et tytöt työntää ittensä täyteen erilaisia lisäkkeite ni Juulille sopii hiustenpidennykset iha täydellisesti ja niist tupsuripsist tuli tosi kivat vaik oonki laittanu niit vaa muutaman kerran. Juuli on mun mielest ilman meikkii yms kauneimpii ihmisii keit tiiän, mut tottakai sitä välil haluu laittautua ja näi.

Ku kaveri oli saatu laitettuu ni mä lähin kotiin ja aloin kattoo putousta. Oli vähä tylsää ni otin sit yhteyttä Joonakseen et voisko se olla. No se oli Sakun, Rean ja Hurspankaa joten oltii sit porukal meil. Myöhemmi myös Hanna ja Juulia tuli. Me ei oikee tehty mitää, luha juteltii mut oli kiva nähä kavereita!

Ainii unohin mainita, oli ihanin ylläri ikinä ku äiti oli siivonnu mun huoneen loppuun sil aikaa ku olin Juulilla! Arvostan, koska mun huone oli ihan ylösalasin.

 Ihanaa taas ku huone ja pukeutumishuone on hyväs kunnos! 

Mut joo oon huomannu et mul tule välil kirjotusvirheitä, koska postaan padilla. Yritän korjailla niit parhaani mukaan mut koittakaa olla välittämättä niist!

Nyt pakko nukkua et jaksaa huomenna treenata! (:

Kerran cheerleader, aina cheerleader

Tänään kävin siis sennujen treeneissä kokeilemassa ja mä oon niin messissä täl kaudel. Meil oli aluks lenkki, jonka menin hyvin penikkataudista huolimatta. Aluks oli tosi kiusallista ku en oikee tuntenu ketää, mut sain tosi nopeesti juttukavereita ja mulle oltiin tosi mukavia.

Siin aluks me lämmiteltiin viel lisää sen lenkin jälkee, vähä jotai lihaksii ja mittarimatoi sun muuta. Sit venyteltiin ja tehtiin hyppyjä. Ihanaa ku nyt seura on sopinu ettei hypyissä varvisteta! Olin tottunu tekee ilman. Arvistusta jo sillo ku harrastin funkkareissa helsingissä. Hyppyjä oli kiva tehä pitkäst aikaa ja oisin. Ielelläni tehny niit enemmän. Ärsyttää ku ei päässy tosin näyttämää taitoja kunnolla ku hypittiin erilaisia sarjoja ja olin kokoaja vähä kujalla siitä et mikä hyppy tulee seuraavaks. Ois ollu kivempi ja selkeempi hyppii esim. Kolme toukkarii putkeen, mut jokanen tavallaa. Ihanaa oli myös et tuolla katottii joukkueen venyvyyttä, yehtiin spagaateja, joiden ansiosta nousijat oli tosi notkeita!

Stuntit ei tänää menny nii hyvin mut se ei haittaa yhtää, tässä on koko kausi aikaa treenata! Haha oliko muute ees noloo, mul rupes pohkeet kramppaa yhtäkkii iha hullusti! En oo koskaa kokenu vastaavaa, oon itseasias aina vaa salaa hihitelly ku joku on kertonu et kramppaa ku oon pitäny sitä vaa tekosyynä, mut nyt tiiän ite milt se tuntuu, IHAN KAMALAA! Haha onneks tosin osaan nauraa ittelleni nii se tilanne ei sit ollu nii nolo, tai ainakaa must, en sit tiiä mitä muut must ajatteli. En tosin missään vaiheessa saanu pahoja katseita keltään, päin vastoin!

Oli muute ihana ku tossa lopussa mulle puhuttii sillee "ei me oikeesti olla näi huonoi ki tänää" ja näi, voi ei ei mulle tarvii mitää todistella! Uskon kyllä, eikä sil lähtötasolla oo mulle oikeesti väliä. Tärkeint on se et kaikilla on kivaa ja päästää kehittymään yhessä.

Toivottavasti joukkueelle jäi musta yhtä hyvä kuva ku mulla niistä! 

Pikkuveli pääs muute tänää teoriakokeen läpi, mopoautoon siis. Sil on ens viikolla inssi joten toivotaan et se selvii siitäki ni saan ittelleni kuskin treeneihi ja treeneist kotiin. Väsyneenä ei oo kiva ajaa :D 

Nyt ei valitettavasti oo päivält mitää kivoi kuvii, enkä näitäkään ny ees muokannu. Koitan panostaa ens kerral taas kuviin enemmä! Hyvää yötä lukijat (:

Paluu arkeen

Ei oo totta! Kirjotin hurjan tarinan mun päivästä mut se vaan katos jonnekki! Höh. No mut siis jos nyt sit alotan alusta, tänään oli vuoden eka koulupäivä ja se meni yllättävän hyvin siihen nähden et olin nukkunu vaa tunnin.

Alotin päivän kupillisella kahvia, laittauduin ja lähdin kouluun. Koska opiskelen uskonnon sijasta ET:tä, jouduin lähtemään kouluun aikaisemmin. Opiskelen siis ET-kurssit toisella lukiolla, jolla on koulun alkamisaika erilainen kuin omassa koulussani.

Koulupäivä meni ihan normaalisti, tänään kun oli kivoja aineita! Koulun jälkeen käytiin Oona L:n kanssa uimassa. Uin sen mun normimatkan eli 1000m! Siitä oliki jo pitkä aika ku viimeks olin käyny hallilla, enkä tiiä miten jatkossakaan kerkeen ku saatan alottaa cheerleadingin uudestaan. En siis teidä vielä, otin yhteyttä sennujoukkueen valmentajaan ja sovittiin että tuun kokeilemaan torstaina treeneihin. Vähän jännittää ku oon pitäny puol vuotta taukoa ja siellä on mulle ihan täysin vierasta porukkaa. Kaiken lisäksi pyrin joukkueeseen eri nostopaikalla kuin mitä olen junnuissa olut, koska olen nykyään niin luyhyt että takanostajana oleminen tuottaa ongelmia.

Nyt jää teksti lyhyeksi ku ei viiti kirjottaa enää uudestaa tota pitkää tarinaa mikä katos.